Dementikon ompeluhommia

Hiljalleen ja verkkaisesti edistyy ompeluprojektini. Aloitin urakan uusimmasta huoneesta, jonne sain verhot jo paikoilleen. On tuo Ikean Tidny vain niin kovin paksua ja jäykkää kangasta, että mietin jo käänteiden aukomista ja uudelleen ompelua yksinkertaisella käänteellä. Sängynpäälliseksi on valikoitunut samaisen puljun Nätfjäril kangas. Mutta kuten kuvasta näkyy, on tämä kuosi vasta nuppineulavaiheessa etenemässä kohti haluttua lopputulosta. Ompelukaverini ja makutuomarini sängyllä alkoi nimittäin olla sitä mieltä, että olisi ruokatauon paikka ja sinne se homma ruokailun aikana unohtui. 
Mistäpä tulikin mieleeni, että raskausajan dementia ei ole kyllä millään muotoa vielä helpottanut. Ystäväni tuumasi vaivan olevan täysin normaalia ja kestävän niin kauan kuin imettää. En vain voinut kuvitellakaan, että se vielä pahenee odotusajasta. Saatan unohtaa matkalla, mitä olin menossa tekemään. Saatan unohtaa mitä olin tekemässä jopa sillä hetkellä, kun olen täydessä työn touhussa. Ja jos minulla on kalenterissa muistutus jostain, aivan satavarmasti unohdan sen sillä sekunnilla kun olen sulkenut hälytyksen puhelimesta. Toisin sanoen olen siis tällä hetkellä täysin syyntakeeton ja holhousta vailla oleva. Noin, nyt olen sen kertonut, minua ei siis voi syyttää mistään, eikä minulta voi odottaa yhtään mitään. Mukavaa viikonlopun jatkoa, yritän muistaa kirjoitella taas huomenissa. 
Mites siellä muuten tällaiset raskausajan dementiat? Onko tuttuja vaivoja? 

12 thoughts on “Dementikon ompeluhommia

  1. Hih, löysin tänne ihan sattumalta. Olen ollut raskaana ja imettänyt melkein käytännössä 4.5 vuotta putkeen. Nyt tätä toista jo tissitellyt 2 vuotta. Enpä tiedä onko jossain vaiheessa ollut muisti huonompi tai parempi. Itse olen sitä enemmän diagnosoinut niin, että kotona ei pysty koskaan keskittymään mihinkään kun aina joku keskeyttää. Mun keskittymiskykyni on kärsinyt ja siinä samalla muisti. Heti kun palasin töihin tossa syksyllä edes osapäiväisesti ja saan rauhassa miettiä ja suunnitella asioita, niin on ruvennut muistikin palautumaan:)

    • Itse käyn koko ajan osa-aikaisesti töissä ja se onkin sellainen henkireikä, että pysyy mukana tässä normielämässä ja aikuisten asioissa. Höperöityisin varmasti täysin, jos olisin vain kotosalla.

  2. Tällehän on diagnoosikin 😉 Ride – raskaus- ja imetysajan dementia 😀 Tähän ainakin itse vetoan, unohteluni. Tyttöni 4,5 v sanoi yks päivä, et äiti sul vähän pätkii 😀

    • 🙂 Jes, nyt voin aina vedota tähän diagnoosiin.

  3. Sitten kun saa nukkua taas täyspitkiä öitä pitempään yhtäjaksoisesti muistin kanssa helpottaa, ehkä… Tosin nyt kun saisi nukkua, tulee valvottua illalla pitkään, jotta saisi omaa aikaa ja taas kertyy univajetta…

    Verhoista tuli mieleen, että Ikeassa (ja varmaan kaikissa kangaskaupoissa) myydään semmosta silitettävää liimanauhaa, jolla saa tosi skarpit käänteet tehtyä verhoihin ja nopeasti. Keksin sen oivallisuuden, kun tein kapan musta-valko-raitakankaasta, enkä keksinyt kumpi lanka olisi näyttänyt paremmalta, kun ei jokaisen raidan kohdalla voinut lankkaakaan vaihtaa 😀

    • Minulla ei oikein ole verukkeena yöunien menetys, kun olen saanut nukkua koko ajan täysiä öitä. Mutta sen myönnän, etä turhaan tulee valvottua kyllä iltaisin… Mutta kun pitää tuon miehenkin kanssa ehtiä aikaa viettämään.

      Kiitos verhovinkistä. Kuulostaa kätevältä.

  4. Enpä ois uskonut peitettä Ikean kankaaksi, on niin Marimekkomainen.

    Heh olen itse aina sanonut, että silloin kun poika syntyi, synnytin samalla loputkin muistini. Raskausaikana muisti huononi (kuten nyt taas huomaa), mutta muisti ei koskaan ole enää palautunut samaksi mitä se oli ennen ensimmäistä raskautta. Luovuttaakohan äiti omasta muististaan osan lapselleen? Tsih :). Muisti kyllä paranee ajan kanssa, mutta yhtä tollon kanssa sitä välillä on ollut. 😉

    • Uskotaan näin, että muisti menee lapselle, niin meneepähän ainakin hyvään tarkoitukseen.

  5. Kuullostaa niiiin tutulta toi unohtelu 😀 Mä esim.töissä unohtelin ihmisten nimiä kenen kanssa olin kuitenkin päivittäin tekemisissä, se oli sitten niin noloa että !! 😀 Ja toi kans, että kun lähden tekemään jotain, niin unohdan jo matkalla mitä oon menossa tekemään. Hoh -hoh. En kyllä tiennyt myöskään sitä, että asia ei yhtään helpota lapsen synnyttyä, mutta hyvä kun kirjoitit tästä niin osaanpa varautua ;D

    Tuo peitteen kangas on aiiiivan ihana, niin raikas ja energinen. Tykkään!! 🙂

    • Hyvä tietää myös, ettei ole yksin näiden tohelointien kanssa. Onneksi on kanssakärsijöitäkin. =)

  6. Imetys loppui pari iltaa sitten ja muistin tätä lukiessani, että en edelleenkään ole ottanut D-vitamiinia mitä aloin ottamaan aamulla. Ehkä huomenna sitten?

    • Kunhan vaatteet muistaa pukea ennen ulos lähtöä, niin ollaan voiton puolella. =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *