Elämyksiä eläinten keskellä

Eilen vietin kotipäivän ja monien monien säätöjen ja selkkausten jälkeen päädyimme tytön, ystäväni ja hänen lapsiensa kanssa Temmeksellä sijaitsevaan kotieläinpihaan. Säätöjä siksi, että aamulla satoi vähän vettä, aamupäivällä satoi vielä enemmän vettä, suunnitelmat uusiksi, sitten veden tulo loppui, suunnitelmat jälleen uusiksi ja niin poispäin. Lehtokummun Aittakahvilan pihassa pöjöttäessämme ei satanut ja oli mukavan lämpimähkö ilma ulkona olemiselle. Nyt kolmatta kesää auki oleva kotieläinpiha tarjosi mukavasti lapselle (ja aikuisellekin) kanssakäymistä eri kotieläimien kanssa pelkän kahvin hinnalla. Pihalle saa siis tulla tulla ihastelemaan ja ihmettelemään, mikäli käyttää aittakahvilan palveluita samalla.

temmes temmes temmes

Niin äiti kuin tytär ihastui ikihyviksi. Minusta oli aivan mielettömän ihanaa, että kaikki eläimet, hevosia ja kaneja lukuunottamatta kulkivat pihassa vapaina. Eläimet olivat tuttavallisia ja niitä sai rapsutella mielin määrin. Aluksi meinasi tyttöä hirvittää, mutta kun ensimmäisen koiran näki, niin sitä se riemu sitten alkoi ja hirvitys muitakin eläimiä kohtaan hälveni. Pihassa oli lampaita, vuohi, kaneja, possu, kanoja ja kukkoja, hevosia sekä ihastuttava spanieliperhe nelikuisine pentuineen.

temmes

temmes Temmes Kotieläpuistotemmes

Lopuksi nautimme ihastuttavan matalan aittakahvilan pihassa jäätelöt. Eläimet olivat siinäkin koko ajan ympärillä pyörimässä. Talon emäntä niitä toki paimensi koko ajan sen verran, että kahvilatuotteista sai todellakin nauttia aivan rauhassa. Kuitenkin se, että eläimet eivät ole aitauksissa ja koskemattomissa, oli mielestäni pihan paras ominaisuus. Aivan eri fiilis mennä tällaiseen paikkaan, missä niihin saa oikeasti tutustua ja niitä saa kosketella. Minä eläinrakkaana ihmisenä olen aina nelijalkaisia vetänyt puoleeni jostain syystä. Koiratalouteen mennessäni ei mene aikaakaan kun talon nelijalkaisesta on tullut ystäväni. Kyllä koira koiran tuntee, sanotaan. Mutta nyt kun minua seurasi niin vuohi, kolme lammasta kuin sikakin, niin piti jo alkaa miettiä mistä se johtuu. Näytänkö tai tuoksunko kenties lajitoverilta? Kyllä possu possun tuntee, joo-o. Varsinkin Pekko niminen vuohi oli perässäni niin, etten saanut edes valokuvia otettua rauhassa. Aina tuli yksi kappaletta sarvipäivä linssin eteen ja sen jälkeen puski päänsä jalkaani vasten odotten rapsutusta. Ihastuttava kaveri kyllä, kertakaikkiaan. Ja kyllähän se tyttökin sen kanssa lopulta ystävystyi. Instassa jo vilahtikin melkoisen hulvaton kuva näistä kahdesta. Kanat olivat myös niin kiinnostavia, että niitä olisi pitänyt kädestä syöttää. Tyttö juoksi perässä käsi ojossa tarjoten jotain maasta löytämäänsä. Äitin piti jo vähän hillitä tätä intoa, ettei kannata ehkä kukon nokkaan mennä sormiaan työntämään.

Temmes Temmes

temmes

Emäntä kertoi meille, että he tarjoavat myös aittamajoitusta. Aitta oli rakennettu vasta tänä kesänä, mutta siellä oli jo muutamia matkailijoita käynyt majoittumassa. Saunat olivat myös rakenteilla seuraavaa kesää ajatellen. Aivan ehdottomasti mennään ensi kesänä käymään uudelleen, olihan tämä vain parinkymmenen minuutin matkan päässä kotoa. Tälle kesää paikka on auki enää viikon, Facebookista löytyy paikasta lisää tietoja. Voin todellakin suositella tätä pihaa aurinkoisen (ja vähän pilvisemmänkin) kesäpäivän viettoon.


Temmes kotieläpiha

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *