Kaislikossa suhisi

Helteisen päivän alkuillasta käytiin kävelyllä meren rannalla, jossa varpaitaan liotteli muutkin kuin ihmiset. Juuri kun olimme kävelemässä polkua pitkin hiekalta veteen, alkoi kaislikosta kuulua melkoista metakkaaa. Ensin ajattelin että joku järjetön lintuparvi tekee lähtöä, mutta sitten näin ison pään ja korvat korkeiden kaislojen lomasta. Töminä jatkui ohitsemme kohti rantaa ja sitten pölähti hirvi näkyviin. Se juoksi aivan kaistapäisenä edestämme rantaviivaa pitkin ja hävisi taas kaislikkoon. Minäkin vain toljotin ja huusin, että missä kamera, kunnes tajusin että se on kädessäni. Yhden paniikinomaisen räpsyn sain aikaiseksi ennen kuin tämä uljas olento katosi näkyvistä. Huh, onneksi ei ketään ollut alla. Loppuaika meni rauhallisesti pikkuisia varpaita liotellen ensimmäistä kertaa merivedessä. 

6 thoughts on “Kaislikossa suhisi

  1. No huh! Onneksi ei sattunut mitään.

    • Niinpä. Olis todellakin voinut sattua, mutta eihän sitä edes tajunnut vasta kuin tilanteen jälkeen. :/

  2. Teillä on ollut melkoinen uimakaveri siellä. Me ollaan uitu ilta täällä Lapin vesissä, meidän kavereina ovat olleen ihmisyöjä sääsket ja kasvuhormooni paarmat. Tuliaisina siis kotia tuomisiksi paukama siellä sun täällä.

    • Hyi, paukamat ei ole kivoja! Täällä niiltä on kyllä onneksi tänä kesänä vältytty.

  3. no hui .. oisin säikähtäny 😛

    • Niinpä! Tajusin säikähtää vasta jälkeenpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *